Jo Nalle Puh ja Risto Reipas sen tiesivät

Nalle Puh rakentaa talon-kirja on julkaistu syntymävuonnani. Olen vaalinut teosta kirjahyllyssäni. Aina joskus otan sen esille etsiäkseni sieltä jotain viisasta ajatusta elämääni. Jostakin syystä tartuin siihen taas ja avasin sen viimeisen kappaleen kohdalta. 
Ja kas, eikö tässä ole kaikki mikä on elämässä ja retkeilyssä tärkeää?

... Ja sitten he menivät ei mihinkään, ja kun he olivat kulkeneet vähän matkaa, Risto Reipas sanoi:
-Mistä sinä pidät eniten maailmassa, Puh?
-No jaa, Puh sanoi, mistä minä pidän eniten....ja sitten hänen täytyi miettiä hetkinen. Sillä, joskin oli kauhean ihanaa syödä hunajaa, oli kuitenkin hetki juuri ennen syömisen alkamista parempi kuin itse syöminen, mutta hän ei tiennyt miten sen selittäisi. Ja sitten hän ajatteli, että oleminen Risto Reippaan kanssa oli hyvin hyvä asia, ja Nasun läheisyys oli myös hyvä asia, niin että kun hän oli ajatellut asiaa, hän sanoi:
-Mistä minä pidän eniten maailmassa on se, kun Nasu ja minä tulemme tervehtimään sinua ja sinä sanot: Miltäs maistuisi pieni namipala? Ja minä sanon: Minulla ei ole mitään sitä vastaan, ja ilma hyrisee ja linnut laulavat.
-Minä pidän siitä myös, Risto Reipas sanoi, mutta mistä minä pidän eniten on se, ettei tehdä mitään.

Se on sitä, kun menee ja kuuntelee kaikkea, jota ei voi kuulla ja oikein nauttii elämästään.

He kulkivat edelleen ajatellen tätä ja vähitellen he tulivat lumotulle paikalle, metsän korkeimmalle kohdalle, jossa oli kuusikymmentäjotain puuta kehässä. Risto Reipas tiesi, että paikka oli lumottu, koska kukaan ei koskaan kyennyt laskemaan oliko puita kuusikymmentäkolme vai kuusikymmentäneljä, ei edes silloin, kun oli köytetty naru jokaisen lasketun puun ympärille. Koska paikka oli lumottu ei puiden alla kasvanut kanervia eikä pieniä pensaita, vaan siellä kasvoi lyhyttä ruohoa, joka oli vihreätä ja pehmoista astua.
Se oli ainoa paikka metsässä, johon voi istuutua tarvitsematta heti nousta etsimään parempaa paikkaa. Kun siellä istui, saattoi nähdä koko maailman taivaanrantaan saakka.

                                                                           
                                                               A.A. Milne: Nalle Puh rakentaa talon, WSOY 1971